Olipas peruutusten viikonloppu. Ei tullut suunniteltua reissua (oma vika), ei lapsen treenejä (lapsen vika), jne. Monta ihan kivaa asiaa kuitenkin tuli, että ei siinä mitään. Tuli liikuttua hyvin, siivoiltua ja käytyä niin asuntonäyttelyssä kuin kahvikonenäyttelyssäkin. Että turhaan ei aika mennyt siltikään.
Liikkuminen sujuu mukavasti. Uusi saliohjelma haastaa ja innostaa! Ihan huippua. Kyllä kokeillaan rajoja ja hiki lentää. Todella tietää tehneensä!
Mutta silti paino on junnannut suunnilleen paikoillaan ja siten muodostunut
ajatteluni ytimeksi. Juuri kun kerroin, että se on numero, eikä määritä minua mitenkään. Että tärkeämpää on se mihin sitä pystyy (ja niin se onkin). Mutta mutta... Tässä se taas nähtiin. Pinnallinen mikä pinnallinen.
Kerta kaikkiaan en enää osannut sanoa, syönkö liikaa vai liian vähän! Ja mitä on liikaa ja mitä liian vähän... Painon kanssa tasapainottelu on tähän asti ollut varsin helppoa, mutta nyt tilanne tuntui umpikujalta ja eteenpäin pääsy vaikealta. Tuli paniikki ja halusin, että joku kertoisi,
mitä mä syön ja
milloin ja
minkä verran. Millään ei voimat riittänyt siihen, että olisin lähtenyt laskemaan itse ravintosisältöjä, kaloreja, jne. ja miettimään, miten edetä... Tiesin vain, että muutosta on turha odottaa, jos jatkaa koko ajan samalla tavalla.
Loppui vaan usko. Toinen vaihtoehto olisi ollut pysähtyä, hengittää syvään ja ajatella. Koska tämä ei koskaan ole ollut vahvuuteni, reagoin eritavalla.
Tilasin/ostin
Superdieetin ja katson nyt elämää niiden pdf:ien läpi. Näin äkkiseltään ruuan määrä tuntuu valtavalta (toki ymmärrän myös sisällöllisen eron aikaisempaan, vaikka ihan järistyttäviä muutoksia ei ruokavalioon ole kuitenkaan tarvinnutkaan tehdä, mutta kokonaisuus muuttuu kuitenkin) ja välillä tuntuu, että taidan olla huonoin Superdieettiläinen ikinä, kun en vaan pysty syömään kaikkea listattua. No, määrät kuulemma laskee siitä kyllä. Ja kyllä mä pyrin tekemään juuri niin kuin ohjeissa sanotaan. Ihan äärettömän harmillista olisi, jos olisin syönyt tähän asti liian vähän, että paino olisi junnannut sen takia. Todennäköisesti olen kuitenkin syönyt vain väärin...
Liikuntamäärät tai aikataulut ei tunnu missään. Mulle ei ole ongelma nousta aikaisin ja lähteä liikkeelle. Sitähän mä teen muutenkin. Liikuntamäärät ja sisällötkin ovat ennestään ihan riittäviä ja oikeita. Toki tulen nyt sitten tilaisuuden näin tarjoutuessa myös Bullin tekemät treenit :) Wuhuu!
Että kyllä minä ihan oikealla tiellä olin, mutta vähän vain polun reunoja astelin rennommin. Ihan mukavaa, että hetken aikaa joku ajattelee puolestani ja katsotaan, miten tämä etenee. Tähän asti ei mitään kummempia mielitekoja (takana siis kolme päivää, koska tietysti otin varaslähdön, kun materiaali oli saatavilla) ole ehtinyt syntymään. Annetaanhan ajan kulua.
Tottakai hahmotan, että tämä on eräänlainen oikotie (mutta mä haluan nyt oikeesti ne konkreettiset tulokset, joihin en näköjään omin neuvoin kykene) ja tiedostan, että tämä on dieetti, ei elämäntapa, mutta toisaalta painonhallinta on toiminut viime aikoina hyvin, joten siitä on hyvä jatkaa tämän kuuden viikon matkan jälkeen. Mielenkiinnolla odotan tuloksia. En osaa hahmottaa sitä, miten tämä toimii. Luonnollisestikaan, mitään lukuja ei tarjota. Onhan paljolti kyse siitä, minkä verran pudotettavaa on ja miten paljon tämä uusi tapa ruokailla muuttuu aikaisemmasta. Mullahan ei montaa kiloa tarvitse lähteä, mutta muuta työtä riittää kyllä :) En ihan oikeasti tiedä, olenko oikealla tiellä nyt, mutta ainakin olen liikkeellä - johonkin.
Että kyllä on haparoivaa taas meikäläisen taaperus. Toisaalta olen tyytyväinen siihen, että liikunnan suhteen ei muutoksia tarvitse tehdä,
koska olen ne tehnyt silloin pari vuotta sitten! Katellaan nyt, mitkä fiilikset on jonkin ajan päästä, mutta nyt mennään näin enemmän uteliaana kuin mitään muuta. Toivottavasti arki ei heitä hirveesti esteitä tielleni (tai en ala käyttämään arkea tekosyynä jollekin...).
Iloa ja valoa! Ihanaa kun päivä pitenee - ja tänään ei vielä sada edes lunta niin kuin on noin viikon verran tehnyt!
tAamu
.jpg)
