Loma tulee, olen valmis

Pienoinen flunssa sai kiinni ja koska hiihtoloma on suorastaan käsillä niin pelaan varman päälle enkä lähde joogaan repimään. Jos ei olisi lomalle lähtö käsillä jo huomenissa niin varmasti menisin. Kaukana on ne päivät, kun käytin huomattavan osan työpäivästäni uhkaavasti lähestyvän jumppatuokion välttelemiseen erinäisin tekosyin. Nyt oikeesti harmittaa, ettei pääse. Mutta vielä enemmän harmittaisi, jos ei pääsisi lomalle! Ni!

Aika rientää, kun on tekemistä. Tuntuu ihan käsittämättömältä, miten nopeasti aika kului joulusta hiihtolomaan. En ymmärrä. Samapa tuo. Loma kelpaa aina. Ja tulee tarpeeseen. 

Huomenissa muutama pakollinen työasia ja sitten kohti mökkiä, joka on keskellä ei mitään. Tiedossa mäkiä, jotka odottaa laskijaa, lumipesuja, lumilyhtyjä, kiireettömiä iltoja hyvässä seurassa, hitaita aamuja ja retkiä tuntemattomaan. 

Ohje matkalle voisi olla vaikka:

Hyvää lomaa kaikille, joita se koskettaa. Rentoa ja ressitöntä menoa kaikille!

tAamu

Mitähän sitten tekis?

Joo, ei ole tuota ongelmaa. Haastetta riittää niin työssä kuin kotonakin. Ja tekemistä. Ei ole hidastamisesta tietoakaan. No, en ole sitä kaivannutkaan. Tämä nyt vaan on tämä tyyli. Täysillä. Aina. Mitä sitä hyväksi havaittua muuttamaan!

Koiranpentu kotiutuu. Ei ehditä sen kummemmin kotouttamaan. Siinäpähän asettuu osaksi laumaa. Sitten kun ei muuta hommaa ole niin narun perässä saa kulkea ihan niin paljon kun haluaa. Onneksi. Raitista ilmaa ei tässä pimeydessä voi liikaa saada. Salilla ja jumpissa on tullut käytyä ja onpa taas huippua saada se rutiini päälle. Niin kuin facebookissa: tykkään!

Paits nyt kun iski flunssa ja tiukassa on ollutkin. Vaikka ihan aavistuksen kyllä hidastin! Huilasin hetken. Ehdin kehua, ettei ole yskää. Nyt on sekin, mutta kuitenkin vaan flunssa. Joten löysätään edelleen vähän ja odotetaan, että flunssa hellittää ja elämä jatkuu. Tai ihan täyttä elämää tämäkin on, mutta jatkuu esimerkiksi liikunnallinen elämä. 

Elämässä riittää hyviä asioita. Hauskoja. Tai ainakin huvittavia. On tullut taas naurettua. Enimäkseen itselleen. Ja hyvä niin. Materiaalia riittää. Lempeästi tietysti täytyy itseäänkin käsitellä, mutta huvia ei voi kieltää.

Kaikesta tohottamisesta huolimatta myös välillä tulee valmista ja palikoita kolahtelee paikalleen. Sellaiset onnellisen raukeat hetket on vaan nyt olleet harvassa. Täytynee sellainen ihan asioikseen järjestää. Jos hakisi viikonloppuna joogakortin.

Eheää viikonloppua <3

tAamu

Vauvaperheen arkea

Meillä on koiranpentu. 

Tiedän. Tosi huono idea. Sen nimi vois olla Bad Idea. 

Se on söötti kuin nappi ja se heiluttaa vimmatusti häntää aina, kun se näkee ihmisen. Kenet tahansa.

Se siitä leimautumisesta. 

Ollaan kaikki ihan kypsiä. Ollaan kaikki ihastuksesta soikeita. 

Olisin muuten saanut iloksenne ehkä yhden hauskimmista videoklipeistä vähään aikaan tänään, kun ihana Esikoinen astui vauvakoiran pissalammikkoon. En tiennyt, kuinka paljon rumia sanoja hän hallitseekaan, vaikkakin ensi reaktio oli: "anna sen olla vettä, onhan se vettä"... Koska en ole kaksinen äiti ja empatian kykynikin on varsin rajallinen, sain hyvät naurut. 

Niin kuin aina kun perheemme on kasvanut, on se vaikuttanut suoraan liikuntoihini. Joo, kyllähän minä ravaan pentu kainalossa pihalle ja takaisin ja vaellamme Ykköskoiran eli Terrieripojan kanssa lenkkeilemässä (päästämässä höyryjä - sekään ei ole kauhean ilahtunut energisestä leikkikaverista, joka kotiin yhtäkkiä ilmaantui).

Mutta Kaunotar ei moisesta piittaa. Se tuli meille, asettui taloksi ja touhaa loputtomalla energialla. Paitsi silloin kun se nukkuu. Silloin voi maailma sortua ympäriltä, mutta sepä ei sitä haittaa. 

On se vaan evoluutio ihmeellinen asia. Kaikki pennut (niin ihmis- kuin eläinkin) ovat niin suloisia, että raivostuttavuudestaan huolimatta, ne vaan pyritään pitämään hengissä keinolla millä hyvänsä (lähinnä nyt tämän tason raivostuttavuutta tavataan terrierin pennuissa - ei ihmispennuissa!!!). 

Huomenna ajattelin aloittaa aamun pumpilla ja juoksemaankin ajattelin mennä - jos vaan molemmat saan mahdutettua ohjelmaan.

Kyllä tää tästä. Kyllä me selvitään. Tästäkin. Mutta tämä on ehdottomasti viimeinen koira, joka mun talouteeni tulee! Ehdottomasti. (Muistuttakaa mua tästä)

tAamu

Lähden lentoon

Hiukka kiire. En ole teitä unohtanut. Monta asiaa työn alla ja työn ulkopuolella. Monta asiaa, josta haluaisin kertoa, jos ehtisin. Jos en olisi jo puoliksi ilmassa. 

Juoksusta. On juostu. Kivaa on ollut. Mieluummin päivän valossa kuin illalla välkkyvissä. Metsässä valtava kyy.

Uusi dieetti. Ihan tosi tehokas! Muutamassa päivässä pari kiloa lähti. Paikattiin nimittäin hammas. Enemmän kuin tämä operaatio laihdutti tehokas hysteria ja sen myötä nestemäinen ruokavalio. Mistä sais uudet hermot? Tai rauhaa perusluonteeseensa?  

Maisema vaihtuu iha just. Huomenna. Ja sitten se on tämä:

Aurinkoa ihmiset! Palataan asiaan, kun olen palannut ja jolkotellaan taas. Juoksukengät lähtee mukaan. Katsotaan haluaako ne juostakin!

edit: Ja ai niin! Pakko tulla vielä kertomaan se, että yksi korkkaripäivä seisottu ja kantapää on hiljaa! Wohoo! Mä selätin sen typerän plantaarifaskiitin! Kyllä meni aikaa, hermoja ja kinesioteippiä, mutta nyt näyttää hyvältä!

tAamu

Iha vihree

Perheestäni löytyy niin sekasyöjiä, kasvissyöjiä, allergisia kuin nirsojakin. Tämä asettaa ruuanlaitolle ajoittain haasteita. Nirsoilua en pysty kokonaan kitkemään, koska syyllistyn siihen itsekin. Pakko myöntää. 

Itse syön lihaakin. Lähinnä kalaa ja kanaa.  En koskaan valmista punaista lihaa (koska en osaa). Jauhelihana meillä toimii soijarouhe (ennen kanajauheliha). 

Kanaa pidän kuitenkin koko ajan enemmän ja enemmän eettisesti arveluttavana. Sen syönti onkin vähentynyt samaan tahtiin epäilysteni kasvamisen myötä. Mietin kuitenkin, onko minulla varaa luopua kokonaan kanasta. Että mitä sitten...

 

Yksi jos toinen perheenjäsenistäni on luopunut lihan syönnistä tai ainakin vähentänyt sitä. Alunperin olimme ihan tavallinen lihaa syövä perhe. Suvusta kasvissyöjiä sen sijaan on löytynyt ainakin parikymmentä vuotta ja kasvisruokaa on meilläkin tehty kautta aikojen. Myös päiväkoti ja koulu ovat aina tarjonneet kasvisruokaa. Kasvissyöjäksi kasvaminen on ollut helppoa. 

Ja niinhän siinä käy, että lapset kasvattavat vanhempiaan. Tai sitten mä en vaan jaksa tehdä montaa erilaista ruokaa, mikä tarkoittaa, että meillä syödään yhä useammin kasvisruokaa! 

Tunnen kuinka hiilijjalanjälkeni pienenee ja omatuntoni kevenee.

Ja mikä satokauden alku. Samalla ilolla ja intensiteetillä, kuin kuljen kenkäkaupoissa, kuljin tänään supermarketin hevi-osastolla. Kaiken tuoreen huumaamana! Kauppatorin aamu on tältä kesältä vielä kokematta <3 

t viherpiipertäjä Aamu