lauantai 8. helmikuuta 2014

Täällä taas

Voi, hyvät ihmiset! Kylläpä poissaoloni venähti. Niin paljon on tapahtunut, etten tiedä, mitä sanoisi. Ihmisen elämä on ihmeellinen. Vähän kuin räsymatto. Eriväriset raidat muodostavat kokonaisuuden ja niillä on paikkansa  

Työssä on tullut paljon ja isoja onnistumisia. Myös ihan pieniä, mutta sitäkin tärkeämpiä. Paljon töitä ja vääntöä kaikki tämä on vaatinut. Tietysti. Niin kun tiiätte.

Yhden ihanan nuoren ystävän olen saatellut taivasmatkalle. Ehkä opettavaisin taival, minkä olen koskaan kenenkään rinnalla kulkenut. Vaikken vielä pysty sanomaan, että ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin, mutta ehkä jonain päivänä. 

Koiravauva on kasvanut nuoreksi terrierineidiksi. Vieläkin se on ihana, mutta jos joku väittää, että,kaksi koiraa menee siinä, missä yksikin, niin ei mene! 

Jooga on tullut uudeksi lajiksi pysyvästi. On tehnyt hyvää selälle, ryhdille, rauhoittumiselle ja ololle kaiken kaikkiaan. On ollut hyvä opetella pysähtymään. Ehkä en olisi ollut kypsä edes lajiin aikaisemmin, vaikka ohuesti nyt harmittaa, etten aloittanut jo aikaisemmin.

Juossut en ole pitkään aikaan. Harmittaa. Pitää sekin aloittaa. Taas. Alusta. Mutta sitten se aloitetaan. Nyt on tullut koiralenkkiä niin paljon, ettei aika eikä energia ole riittänyt mitenkään. Mutta tässä vähitellen se suunnitelmissa on. Kuntokeskuksen jäsenkorttiakin käytän hävettävän vähän kuukausimaksuun verrattuna. Voi mun kanssani!


Mutta kevättä kohti mennään. Valo lisääntyy koko ajan. Kohta on kesä ja pääskyset lentää korkealla. 

Sitä odotellessa pysytään liikkeellä

tAamu


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti