Vaa'alla pudotettuja kiloja tässä kuussa on pudonnut lähes neljä. Mikä on tietysti hyvä, mikäli on ylipainoa ja siitä kärsii ja haluaa eroon, mikä tietysti tilanne kohdallani olikin.
Samaan aikaan tiedän, että kyseessä on ne helpot hötökilot, jotka nyt lähtee, kun jättää sokerin, juo vihreää teetä ja liikkuu säännöllisesti (olen jo vuosia juonut vihreää teetä ja liikkunut säännöllisesti). Vasta tämän jälkeen aletaan ottamaan erää ja tekemään todellista työtä.
Edelleen painotan, että olemiseni ydintä ei määritä vaakalukemat. Ei sillä oikeasti minulle ole kauhean suurta merkitystä, paljonko vaaka näyttää (kunhan se on normaalipainon raameissa :) eli vähän vielä). Paljon paljon suuremmat kiksit saan siitä, mihin pystyn! Mutta jokainen mukana raahattava tuhra kilo kuitenkin joutaa jättää pois, kun ajatellaan esimerkiksi juoksemista, joten olen halukas viimeisistäkin luopumaan.
Mutta yhtäkkiä tämän hyvän tuloksen äärellä syntyi epävarmuus. En ole nyt ollenkaan varma, että onko kaikkea sopivasti. Liikuntaa on ainakin riittävästi sen tiedän, mutta syömisen kanssa tunnen levottomuutta. Minulla ei ole mitään eroahdistusta sokerista ja valkoisesta viljasta enkä ole nälkäinen vaan koen epävarmuutta siitä, että mikä ruoka tai vaikka ruisleivän pala on ehdottomasti tarpeen ja mikä ihan varmasti ylimääräistä. En tiedä.
Olen alkanut tutkia erilaisia (super)dieettejä (vaikka vastustan vahvasti jo pelkkää dieetti-sanaakin!) ja personal treinereitä. Tiedän ruuasta itsekin yhtä ja toista (koska olen opiskellut sitä omaehtoisesti ties mistä netistä, lehdistä, kirjoista jne. alemman korkeakoulututkinnon verran), mutta pitkäjännitteisyyteni ei riitä siihen, että perehtyisin riittävästi laskeakseni (joo kalorit vielä menis) sisällöt kohdilleen (montako grammaa proteiiniä mahdoin saada tänään... ei aavistustakaan! jokusen!).
Eli olen alkanut epäillä, että tarvitsen jonkun joka laskee minulle niitä valmiiksi. Joku sanoo minulle, että paljonko ja mitä mun pitää syödä... Ei sen takia, että saisin optimaalisen tuloksen (no tietty vähän senkin takia) vaan sen vuoksi, että saisin tietää teenkö tämän oikein! Oikein elimistöni ja itsein kannalta. Että jospa ruokailua muuttamalla saisinkin elimistöni voimaan vielä paremmin.
Sitten on vielä kaikki se, mitä olen mieltä ruuasta. Missä ja miten se on tuotettu, mitä se sisältää kaikkinensa. Joutuisin ehkä muuttamaan asennettani lihaan (sallivammaksi)... ja tekemään kompromisseja, jos joku muu kertoisi, mitä minun pitää syödä.
En etsi niistä ruokaohjeista kuitenkaan ensisijaisesti nopeaa painonpudotusta vaan enemmän sitä terveellisen ruuan mallia, jonka uskon (luulen) hallitsevani. Ei minua harmita, jos huomaan, että en ole ollut oikeassa, koska haluan tietää sen oikean. En myöskään koe, että rahani menisivät hukkaan, jos huomaisin toisen opastuksella olleeni oikeassa.
Menen nyt näin eteenpäin ja jossain vaiheessa haen apua. Jostakin. Tänään ja nyt juuri kuitenkin hyvä ja kevyt olo! Aamulla tunnin vesijuoksu ja nyt melkein harmittaa, että päivän liikunta on jo suoritettu. Onneksi on koira, joka reippasti etenee vaikka kuinka kauan. Kunnolla liikkumaankin pääsee, mikäli into kasvaa tässä illan mittaan vielä suuremmaksi.
tAamu mietintämyssy päässä
