Yllytyshullun juoksu

Kävin juoksemassa. Laitoin autolla ajaessa tekstiviestin juoksukaverille, että mentäiskö. Niin ei koskaan saa tehdä. Että autoa ajaessa tekstaisi. Ainakaan kolmikaistaisella ruuhkaväylällä. 

En tajunnut, että "viestin lähettäminen epäonnistui". Missä ihmeen katveessa voi olla, jos on keskellä tätä ihmisrysää, jota pääkaupunkiseuduksi kutsutaan. No, olin kuitenkin. Kotona vasta huomasin, kun ihmettelin, ettei se vastaa. Aurinko laskee ja juoksukaveri ei vastaa. Mitä tehdä?

Laitoinpa viestin, että olisin mennyt sun kanssa juoksemaan, jos viesti olisi lähtenyt ja jos olisit siihen vastannut, mutta nyt en mene, kun on kylmää ja pimeetä. Juoksukaveri totesi, että ei ole pimeää eikä kylmää ja nyt mennään. 

En tiedä, kuka yllytti ja ketä, mutta siellä on ihan loistava juoksusää juuri nyt. Maa on luminen, mutta ei jäinen. Pakkasta vaivaiset 5 astetta. Voi autuutta!

Lauantai-aamuna kävin juoksemassa 50 minuuttia juoksumatolla. Ei minusta taida kokonaan juoksumatto-juoksijaa tulla, vaikka ehdottomasti paras juoksu matolla olikin. Kuntokin nyt juostessa ihan erilainen kuin pari vuotta sitten, kun edellisen kerran kokeilin. Nyt on  enemmän juostuja lenkkejä alla, mutta silti...

Hassua juoksemisessa kyllä on, että sitä voi hyvinkin tehdä omassa kuplassaan. Tajusin matolta noustessani, että minulla ei ollut mitään aavistusta siitä, milloin muut saliin olivat tulleet tai missä vaiheessa vieruskaverini olivat vaihtuneet. Olin niin keskittynyt matkan taittumiseen. Ehkä se on tottumiskysymys. Silti olin onnellinen, kun tänään sain juosta ulkona! Maisema vaihtuu ja ilma on raikasta.

Yllytän vuorostani teitä! Ulos vaan ja lenkille. Ette kadu!

tAamu