perjantai 25. tammikuuta 2013

Voi harmi

Olen ollut sokeriton, järkevä ja kohtuullinen koko tämän vuoden. Liikkunut hyvin (voi olla vähän paljonlaisesti) ja monipuolisesti.

Ja sitten yhtäkkiä eilen. 24. päivä... En tiedä, mitä tapahtui. Oltiin todella hyvässä työpalaverissa. Ihan niinku leijuttiin ulos tohkeissamme yhteistyöstä, substanssista, asiantuntemuksesta (niiden toisten), jne... ja sitten huomaan seisovani mäkkärin tiskillä ja kuulen tilaavani hampurilaisen. Oikea mega-släp päin pläsiä. 

Mitä tapahtu? Paitsi että palaveri venyi, oli hirvee nälkä ja aikaa tapettavaksi. Tilannetta pahentaa sekin, että mulla oli protskujuoma repussa. 

Masentavaa. Lyijypallon laskelman mukaan se h****tin hampurilainen on mun matkassa (lähinnä vatsassa ja reisissä) vielä päiväkausia... Ei muuten paranna fiilistä yhtään. Enkä vinkuis tippaakaan, jos olisin lipsahtanut ihan normiruuan puitteissa, mutta että hampurilainen. Terveellisen elämän vihollinen numero 1. 

Ja eihän tämä tähän loppunut. Illalla teen kanssa söin pari (viis) piparia... Minä sokeriton ihminen. Wuhuu! 

Opettavainen kokemus sinänsä. Yhtään ei voi jättää vahtimatta.

Mutta ei se mitään. Ennen vanhaan suositeltiin tankkauspäiviä, joten tuo oli nyt sellainen. Tänään vuorossa pilates ja syvävenyttely (rautakanki seikkailee jälleen). Pari tuntia reipasta kehonhuoltoa. Aina tarpeen.





Huomiselle suunniteltu uuden saliohjelman vetäisy. Ensimmäisen PT-tapaamisen tuloksena oli neljä monipuolista, hyvää ja tehokasta liikettä. Mähän kävin täälläkin kehuskelemassa, että olisin jaksanut tehdä enemmänkin... Toisen tapaamisen saldona on väliin lisätyt lihaskuntoliikkeet, jotka irrottavat hien (holtittomiksi puroiksi), salpaavat hengityksen ja tekevät tajunnan tasosta vaihtelevan... Siis voi elämä. Ei olis kolmatta kierrosta irronut mitenkään... Että se huomisen tavoitteeksi! Ja juostakin tekisi mieli... (saliohjelman ensimmäisen version tehtyäni juoksin 50 min viime lauantaina, ihan samaa ei taida irrota tällä uudemmalla versiolla...)





Ottakaa opiksenne! Mä aion.

tAamu
murjottava, mutta liikunnallinen

4 kommenttia:

  1. Mulle kävi vähän sama juttu eilen, joten ymmärrän NIIIIN sun harmituksen.
    Meillä töissä oli yksi lounastilaisuus ja siinä aivan mieletön catering. Tilaisuus alkoi vähän myöhässä, joten olin todella nälkäinen. Ja tulos oli jonkun asteen ylensyönti (en vaan jotenkin voinut lopettaa...) ensimmäistä kertaa varmaan 6 kk! Ei nyt mitään ahmimista, mutta yli tarpeen syömistä. Ja olo oli sen mukainen jälkeen päin.
    Ensin ajattelin, että "loppupäivänä en syö enää mitään", mutta onneksi järki voitti ja illalla söin tavallista ruokaa, mutta pienemmän annoksen. Toivottavasti toi kauhea ähky olo tulee mieleen hillitsemään ensi kerralla "vaaratilanteessa"...
    Eikä toi 1 hampurilainen nyt NIIN paha juttu ole sun liikunnoilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, että ei auta jäädä paikalleen moista suremaan ja päätin olla piittaamatta asiasta. Vielä vähän aikaa niin kiellän kolmesti koko hampurilaisen :)

      Ilon kautta eteenpäin!

      Poista
  2. Ymmärrän murjotuksesi. Onneksi harmitus ei ole pitkäaikainen, etkä sinä anna yhden hampurilaisen ja muutaman piparin pilata tätä vuotta.

    Kait noissa entisajan suosituksissa on edelleen perää. Ainakin pitkällä matkalla tankkauspäivät silloin tällöin antavat tarpeellista potkua aineenvaihdunnalle. Vai selitänkö minä tällä vain lipsumisiani? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mietin ihan samaa, että onko siinä järkeä vain onko se tekosyy :) No taakse jäänyttä nyt joka tapauksessa on! Enää ei murjotuta!

      Poista