perjantai 26. heinäkuuta 2013

Viimeistä viedään

Viimeinen lomapäivä. Aamusella brunssille maamme uljaaseen pääkaupunkiin (ei tarvinnut olla yksin ideansa kanssa). Aurinko paistoi ja Fasun aamiaisella ei ainakaan nälkäiseksi jää. Voi nam!

Paluumatkallahan kävi sitten klassisesti: viimeiset 10 km kotiin saatteli ukkonen ja sade meitä. Onneksi ei olla sokerista ja kotimatka mentiin rapa selkään roiskuen, mutta hyvällä fiiliksellä!




Kaivarissa polttariporukka oli jo benji-hyppyään suorittamassa. Se on yksi varma ei kiitos-juttu mulle. En vaan ymmärrä asian funktiota. Muuta kuin tietysti sen, että kaikki ei sitä tee, niin sit voi sanoa, että mä tein... Eli selviän hyvin ilmankin. Ei se kuitenkaan puistatuksia aiheuta. 

Aikaa viel tänään tehdä vaikka mitä (vaikka seuraavaksi ruokaa perheelle). Eilinen meni lähiruuan merkeissä (makkarakorit lähimmästä kadun kulmasta niinku Huono Äiti sano), joten tänään tulee sitten tarjolle pelkästään terveellistä kotiruokaa. Se kuitenkin vaatii sen, että lähden tästä kohti keittiötä. 

Loma loppuu, mutta kesä jatkuu!

tAamu

torstai 25. heinäkuuta 2013

Juostaan taas

Sitkeä plantaarifaskiitti antaa pikkuhiljaa periksi ja sen kunniaksi uudet asicsit (nämä ovat kuulemma asicsin vastaus niken freelle - kannan vaan pitäis tehdä hyvää PL:lle) ja lisää kinesioteippiä. 

Ammattiteippaajalle puhelu, jolla varmistin lapsen jalan teippauksen tanssitreeneihin. Oma teippaus on hallussa "kiputeippiä" myöden. En tiedä, onko tuosta teippauksesta sitten loppupeleissä hyötyä, mutta kivan värisiähän ne on! 




Kesä menee menojaan. Helle onneksi jatkuu kuitenkin. Ensi viikolla paluu töihin ja siitä se syksy ja arki pikkuhiljaa alkaa. Osa ystävistä vielä kesäkodeissaan pitkin rantoja. Tulisivat jo takaisin! Ikävä!

tAamu

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Kesä liikettä

Kesällä on paras ja vaivattomin tapa liikkua pyörällä. Ainoa hieman rasittava asia on tavaroiden roudaus. Ei ole takapakkaria eikä muita laukkuviritysiä, joten kamat kulkee päällä. Laukussa tai repussa. Saa muuten tarkkaan harkitsemaan mitä haluaa mukana kuskata! Ei mitään ehkä-saatan-käyttää eikä otan-molemmat-kun-en-osaa-päättää. 



Eilen valloitettiin Suomen parasta kesäkaupunkia eli uljasta pääkaupunkiamme Helsinkiä. Tykkään. 

Löytyy niin rauhaa kuin ruuhkaakin, merta ja asfalttia, ikivanhaa ja uuden uutta. Mentiin ristiin rastiin ja kotimatkat päälle niin se oli sen lähes 37 km, mikä on varsin letkeä päivämatka. Korkeintaan istumalihakset väsyy. 


Nyt on sitten testattu tervanmakuinen jäätelökin. Jaa-a! Mitähän tuosta sanois. Ei tullu suosikkia, mutta eihän se jäätelö pahaakaan ole. en tähän kuitenkaan herkkukorttiani käyttäisi :) 

Selkä on mökkeilystä, vieraista sängyistä ja pyöräilystä ärtynyt. Hoidettu on joogalla ja tavoitteena on viel työstää tota corea tueksi lisää. Siinä hommassa mulla tekemistä sitten riittääkin. Loppukesäksi ja -vuodeksi. 

Aurinkoa päivääsi! 

tAamu

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Iha vihree

Perheestäni löytyy niin sekasyöjiä, kasvissyöjiä, allergisia kuin nirsojakin. Tämä asettaa ruuanlaitolle ajoittain haasteita. Nirsoilua en pysty kokonaan kitkemään, koska syyllistyn siihen itsekin. Pakko myöntää. 




Itse syön lihaakin. Lähinnä kalaa ja kanaa.  En koskaan valmista punaista lihaa (koska en osaa). Jauhelihana meillä toimii soijarouhe (ennen kanajauheliha). 

Kanaa pidän kuitenkin koko ajan enemmän ja enemmän eettisesti arveluttavana. Sen syönti onkin vähentynyt samaan tahtiin epäilysteni kasvamisen myötä. Mietin kuitenkin, onko minulla varaa luopua kokonaan kanasta. Että mitä sitten...


 

Yksi jos toinen perheenjäsenistäni on luopunut lihan syönnistä tai ainakin vähentänyt sitä. Alunperin olimme ihan tavallinen lihaa syövä perhe. Suvusta kasvissyöjiä sen sijaan on löytynyt ainakin parikymmentä vuotta ja kasvisruokaa on meilläkin tehty kautta aikojen. Myös päiväkoti ja koulu ovat aina tarjonneet kasvisruokaa. Kasvissyöjäksi kasvaminen on ollut helppoa. 

Ja niinhän siinä käy, että lapset kasvattavat vanhempiaan. Tai sitten mä en vaan jaksa tehdä montaa erilaista ruokaa, mikä tarkoittaa, että meillä syödään yhä useammin kasvisruokaa! 

Tunnen kuinka hiilijjalanjälkeni pienenee ja omatuntoni kevenee.

Ja mikä satokauden alku. Samalla ilolla ja intensiteetillä, kuin kuljen kenkäkaupoissa, kuljin tänään supermarketin hevi-osastolla. Kaiken tuoreen huumaamana! Kauppatorin aamu on tältä kesältä vielä kokematta <3 

t viherpiipertäjä Aamu

torstai 4. heinäkuuta 2013

Rannalla

Aurinko paistaa ja hiekka on kuumaa. Ihan niinku pitääkin!

Eilen kokeilin juosta pitkästä aikaa. Kevyesti hölkötellen vaivaiset viisi kilometriä. 

Ja heräsin kantapää tulessa. Rumasana!! 




Tässä typerä jalka rannalla. Onneksi on kesä ja aurinko. Kaverit (omatekemät ja ihan oikeat) joiden kanssa viettää siestaa filtillä loikoen. 

t. Auringon pehmittämä Aamu

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Mitä jäljelle jää

Olen lomalla ja se on ihanaa. Univelkaa nukuin pois mökillä ikkuna auki kesäyöhön. Auttoi.

Kantapäätä olen tietoisesti lepuuttanut. Joogannut, venytellyt ja pyöräillyt. Hierotuttanut kantakalvoa, jalkoja, selkää. On auttanut. 

Blogihiljaisuutta suurempi on ollut hiljaisuus sen ulkopuolella. Joskus sitä vaan on sanaton, vaikka sanomista olisi enemmän kuin koskaan.

Yksi ihana nuori ihminen on liian lähellä sairastunut (kuoleman) vakavasti. Siitä, miten tässä käy, ei ole mitään tietoa. Ei vielä pitkään aikaan. Nämä nyt on näitä, joita toimitetaan, vaikkei tilaakaan. Tänä vuonna vain (mun mielestä) liian monta. Tai eihän tässä vaihtoehtoja ole. Näillä mennään.

Kun on vähän peloissaan ja pikkuisen surullinen, saa paljon aikaiseksi (vaatekaappi on raivattu ja karsittu, seiniä, mattoja ja koira pesty, valokuvia lajiteltu). Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin? 




Sillä tavalla ihmismieli on hassu, että vaikka luulisi, että helpoiten sitä heittäytyisi maahan itkemään, parkumaan ja pelkäämään, sitä huomaakin yhtäkkiä olevansa kiitollinen. Ei tietenkään siitä surkeasta s-alkuisesta mörrimöykystä vaan tästä kaikesta muusta!

Kaikesta siitä, mitä on kaikesta huolimatta. Siitä mille ei mikään sairauskaan mitään mahda. Kesä on kauneimmillaan. Aurinko, valo, meri, ihania ihmisiä ympärillä, ystäviä, naurua kesäyöhön, pavuiksi ruskettuneita lapsia (melkein nuoria) surffitukissaan, siskonpeti aitassa, valoisat kesäyöt ja mansikat. Kesäkommuunit, jotka siirtyvät kesämökiltä toiselle. Talven kurin ja järjestyksen jälkeen kesän vapaus ja matkalaukkuelämä sopivat hyvin. En minä mihinkään haluakaan kiinnittyä! En juuri nyt.

Olen tässä nyt ja näin on hyvä.

Että hyvinhän tässä pärjätään itse asiassa. Kesähän on ihan kaikilla. Ja kaikki on mahdollista!

t Kesä-Aamu