perjantai 5. heinäkuuta 2013

Iha vihree

Perheestäni löytyy niin sekasyöjiä, kasvissyöjiä, allergisia kuin nirsojakin. Tämä asettaa ruuanlaitolle ajoittain haasteita. Nirsoilua en pysty kokonaan kitkemään, koska syyllistyn siihen itsekin. Pakko myöntää. 




Itse syön lihaakin. Lähinnä kalaa ja kanaa.  En koskaan valmista punaista lihaa (koska en osaa). Jauhelihana meillä toimii soijarouhe (ennen kanajauheliha). 

Kanaa pidän kuitenkin koko ajan enemmän ja enemmän eettisesti arveluttavana. Sen syönti onkin vähentynyt samaan tahtiin epäilysteni kasvamisen myötä. Mietin kuitenkin, onko minulla varaa luopua kokonaan kanasta. Että mitä sitten...


 

Yksi jos toinen perheenjäsenistäni on luopunut lihan syönnistä tai ainakin vähentänyt sitä. Alunperin olimme ihan tavallinen lihaa syövä perhe. Suvusta kasvissyöjiä sen sijaan on löytynyt ainakin parikymmentä vuotta ja kasvisruokaa on meilläkin tehty kautta aikojen. Myös päiväkoti ja koulu ovat aina tarjonneet kasvisruokaa. Kasvissyöjäksi kasvaminen on ollut helppoa. 

Ja niinhän siinä käy, että lapset kasvattavat vanhempiaan. Tai sitten mä en vaan jaksa tehdä montaa erilaista ruokaa, mikä tarkoittaa, että meillä syödään yhä useammin kasvisruokaa! 

Tunnen kuinka hiilijjalanjälkeni pienenee ja omatuntoni kevenee.

Ja mikä satokauden alku. Samalla ilolla ja intensiteetillä, kuin kuljen kenkäkaupoissa, kuljin tänään supermarketin hevi-osastolla. Kaiken tuoreen huumaamana! Kauppatorin aamu on tältä kesältä vielä kokematta <3 

t viherpiipertäjä Aamu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti