Aamu on lempivuorokauden aikani. Ihan huippua herätä ensimmäisenä, juoda kahvia ja roikkua netissä lukea kirjaa (on muuten juuri työn alla - siis oikeasti - Lundbergin Jää ja rakastuin jo ensimmäiseen lauseeseen: "Jos on nähnyt, kuinka maisema muuttuu, kun näköpiiriin tulee vene, ei mitenkään voi ajatella, ettei yksittäisen ihmisen elämällä ole merkitystä."). Kaikessa rauhassa.
Ja siinä vaiheessa, kun muut taloudessa asuvat heräilevät, onkin jo lenkkarit jalassa menossa aamulenkille! Olen niin onnellinen juoksusta, sen sujumisesta, säännöllisyydestä ja keveydestä. Kun kerran on kuullut lauseen "sä et juokse enää" (eikä uskonut sitä ja juoksee taas), tämä nykytilanne on ihan mahdottoman arvokas.
Pääsiäisessä pidän eniten siitä, että se tulee jotenkin aina yllättäen - kuin lahjana (toisin kuin suunnitellut lomat) kevääseen ja antaa muutaman päivän aikaa rentoutua (nukkua) kesää odotellessa. Tänä vuonna tosin odotellaan edelleen kevättä. Aurinkoa riittää ja valoa, mikä on ihan mahtavaa, mutta satokauteen hetki menee...
Edelleen tykkään työstäni kovasti. Teen sellaista työtä kuin haluankin, mutta kyllähän se rajoittaa harrastamista! Lomalla ei liikunnasta tarvitse tinkiä tai totuuden mukaisemmin tinkiä jostakin muusta, että ehtii riekkumaan liikunnallisissa riennoissa. Loma niin sopii mulle. Kellon voi heittää takavasemmalle.
Kohta aikainen kana pinkaisee Parsonpojan kanssa lenkkipolulle. Uskollinen lenkkikaverini ei väsy koskaan. Lenkkipoluilla nähdään! Pääsiäisvapautta teille kaikille!
tAamu
En kyllä vieläkään tajua, miten sinulle on välilevyepisodin takia voitu sanoa, ettet enää ikinä juokse... huh. Lääkärit ovat niin erilaisia. Minun kohdallani koko pullistumaa lähinnä väheksyttiin, vaikka oikea jalka oli ihan voimaton ja raahauduin eteenpäin vasemman varassa. :D
VastaaPoistaJoka tapauksessa on hienoa, että pystyt juoksemaan täysipainoisesti! :)
Ainakin mä kuulin sen noin. Ehkä lääkäri tarkoitti, että ei todella kannattaisi... Mutta mutta. Loppu on historiaa.
PoistaTäysin käsittämätön on kyllä suhtautuminen sinunkin välilevyysi huomioiden vielä, miten nuori olit/olet! Kai nyt on kaikkien etu, että kuntoutetaan ihan intopiukeena, jotta ihminen ei jää makaamaan kipulääkekoukkuun?! No meidän molempien onneksi sä tajusit pysyä liikkeellä ja kerroit sen sitten aikanaan mulle, koska niin kuin nyt tiedetään, se oli juuri oikea tapa. Mun selkä on juuri nyt tosi hyvä! Ja juokseminen ihanaa :)