tiistai 12. helmikuuta 2013

Ratkaisu(ko?)

Olipas peruutusten viikonloppu. Ei tullut suunniteltua reissua (oma vika), ei lapsen treenejä (lapsen vika), jne. Monta ihan kivaa asiaa kuitenkin tuli, että ei siinä mitään. Tuli liikuttua hyvin, siivoiltua ja käytyä niin asuntonäyttelyssä kuin kahvikonenäyttelyssäkin. Että turhaan ei aika mennyt siltikään.






Liikkuminen sujuu mukavasti. Uusi saliohjelma haastaa ja innostaa! Ihan huippua. Kyllä kokeillaan rajoja ja hiki lentää. Todella tietää tehneensä!

Mutta silti paino on junnannut suunnilleen paikoillaan ja siten muodostunut ajatteluni ytimeksi. Juuri kun kerroin, että se on numero, eikä määritä minua mitenkään. Että tärkeämpää on se mihin sitä pystyy (ja niin se onkin). Mutta mutta... Tässä se taas nähtiin. Pinnallinen mikä pinnallinen.

Kerta kaikkiaan en enää osannut sanoa, syönkö liikaa vai liian vähän! Ja mitä on liikaa ja mitä liian vähän... Painon kanssa tasapainottelu on tähän asti ollut varsin helppoa, mutta nyt tilanne tuntui umpikujalta ja eteenpäin pääsy vaikealta. Tuli paniikki ja halusin, että joku kertoisi, mitä mä syön ja milloin ja minkä verran. Millään ei voimat riittänyt siihen, että olisin lähtenyt laskemaan itse ravintosisältöjä, kaloreja, jne. ja miettimään, miten edetä... Tiesin vain, että muutosta on turha odottaa, jos jatkaa koko ajan samalla tavalla.

Loppui vaan usko. Toinen vaihtoehto olisi ollut pysähtyä, hengittää syvään ja ajatella. Koska tämä ei koskaan ole ollut vahvuuteni, reagoin eritavalla.

Tilasin/ostin Superdieetin ja katson nyt elämää niiden pdf:ien läpi. Näin äkkiseltään ruuan määrä tuntuu valtavalta (toki ymmärrän myös sisällöllisen eron aikaisempaan, vaikka ihan järistyttäviä muutoksia ei ruokavalioon ole kuitenkaan tarvinnutkaan tehdä, mutta kokonaisuus muuttuu kuitenkin) ja välillä tuntuu, että taidan olla huonoin Superdieettiläinen ikinä, kun en vaan pysty syömään kaikkea listattua. No, määrät kuulemma laskee siitä kyllä. Ja kyllä mä pyrin tekemään juuri niin kuin ohjeissa sanotaan. Ihan äärettömän harmillista olisi, jos olisin syönyt tähän asti liian vähän, että paino olisi junnannut sen takia. Todennäköisesti olen kuitenkin syönyt vain väärin...

Liikuntamäärät tai aikataulut ei tunnu missään. Mulle ei ole ongelma nousta aikaisin ja lähteä liikkeelle. Sitähän mä teen muutenkin. Liikuntamäärät ja sisällötkin ovat ennestään ihan riittäviä ja oikeita. Toki tulen nyt sitten tilaisuuden näin tarjoutuessa myös Bullin tekemät treenit :) Wuhuu!

Että kyllä minä ihan oikealla tiellä olin, mutta vähän vain polun reunoja astelin rennommin. Ihan mukavaa, että hetken aikaa joku ajattelee puolestani ja katsotaan, miten tämä etenee. Tähän asti ei mitään kummempia mielitekoja (takana siis kolme päivää, koska tietysti otin varaslähdön, kun materiaali oli saatavilla) ole ehtinyt syntymään. Annetaanhan ajan kulua.

Tottakai hahmotan, että tämä on eräänlainen oikotie (mutta mä haluan nyt oikeesti ne konkreettiset tulokset, joihin en näköjään omin neuvoin kykene) ja tiedostan, että tämä on dieetti, ei elämäntapa, mutta toisaalta painonhallinta on toiminut viime aikoina hyvin, joten siitä on hyvä jatkaa tämän kuuden viikon matkan jälkeen. Mielenkiinnolla odotan tuloksia. En osaa hahmottaa sitä, miten tämä toimii. Luonnollisestikaan, mitään lukuja ei tarjota. Onhan paljolti kyse siitä, minkä verran pudotettavaa on ja miten paljon tämä uusi tapa ruokailla muuttuu aikaisemmasta. Mullahan ei montaa kiloa tarvitse lähteä, mutta muuta työtä riittää kyllä :) En ihan oikeasti tiedä, olenko oikealla tiellä nyt, mutta ainakin olen liikkeellä - johonkin.

Että kyllä on haparoivaa taas meikäläisen taaperus. Toisaalta olen tyytyväinen siihen, että liikunnan suhteen ei muutoksia tarvitse tehdä, koska olen ne tehnyt silloin pari vuotta sitten! Katellaan nyt, mitkä fiilikset on jonkin ajan päästä, mutta nyt mennään näin enemmän uteliaana kuin mitään muuta. Toivottavasti arki ei heitä hirveesti esteitä tielleni (tai en ala käyttämään arkea tekosyynä jollekin...).

Iloa ja valoa! Ihanaa kun päivä pitenee - ja tänään ei vielä sada edes lunta niin kuin on noin viikon verran tehnyt!

tAamu

8 kommenttia:

  1. Mulla sama, että takerrun tuijottamaan vaakaa vaikka pitäis sen mittanauhan kanssa viuhutella enemmänkin. Jostain syystä se paino on se motivaatoori, moottori ja keskusyksikkö, joka suoraan vaikuttaa siihen, millä fiiliksellä päivään lähdetään.

    Nyt oon jo onnistunut tempasemaan itteni irti vaakan vallasta ja käyn vaan joka toinen päivä, mittanauhaa en vieläkää oo saannu käteeni.

    Kyllä tässä vielä opittavaa riittää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä käyn melkein joka aamu vaa'alla, enkä edes osaa pitää sitä huonona tapana :) Tosin luvut ei heitä mua koskaan epätoivoon, enkä murehdi, vaikka unohtaisin käydä! Mutta useinpina aamuina käyn.

      Harmittaa ikuisesti, että en ottanut mittoja aloittaessani pari vuotta sitten! (Joten en ole ottanut niitä sitten myöhemminkään... hoh hoijaa). Tällä hetkellä mulla on sellainen harha, että mikäli saan ne pari mua rassaavaa kiloa pois niin sen en enää ajattele sitä vaan voin keskittyä toimintaan, juoksemiseen, saliin, jne. Saahan nähdä!

      Poista
  2. Wau, uskon että SD toimii varmasti ihan hyvin suunnannäyttäjänä jos tilanne tuntuu epävarmalta. Ei sillä ainakaan lihoa pitäisi jos ruoka ja liikunta on balanssissa.
    Onnea matkaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mulla oli jotenkin ihan suunta hukassa (istuin leipä kädessä ja mietin, että onko tämä nyt ehdottomasti, vähintäänkin tarpeellista vai aivan varmasti ylimääräistä... ei yhtään tapaistani), joten omalla logiikallani ajattelin, että kun tätä hommaa ei tarvitse kuuteen viikkoon itse ajatella, ehdin rauhoittua ja löytää tasapainon sitten kun olen taas omillani.

      Ja kiva saada uutta näkökulmaa treenaamiseenkin, vaikka mulla ihan uudet saliohjelmat onkin. Katsellaan nyt, mitä mieltä olen hetken päästä. Nyt on hyvä olo ja voimallinen fiilis :)

      Poista
  3. Kuulostaa mielenkiintoiselta, hyvältä, motivoivalta. Jännityksellä odotan kuulumisiasi jatkossakin.

    Tsemppiä ja onnistumisen iloa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ihana! Hassua saada lista ja ohjeet: tee näin. Niin kuin yleensä hetken mielijohteesta tartuin tähän ja katsotaan nyt miltä tämä tuntuu kuuden viikon päästä :) Vointi hyvä. Ilmeisesti mun ruokavalio muuttui niin vähän, että en ole kärsinyt päänsäryistä tai muustakaan inhasta. Tänään neljäs päivä ja salilla rauta oli kevyttä :) Odotan jännityksellä itsekin, miten tämä etenee.

      Poista
  4. Painon ei pitäisi olla niin tärkeä, mutta kyllä se silti harmittavan usein on aika hallitsevassa osassa ajattelua.
    Odotan innolla lisätietoa kokeilustasi!
    Itsekkin haluaisin aina välillä noudattaa askeettisempaa ja terveellisempää ruokavaliota, mutta en uskalla kauhean paljon tiukentaa otetta, kun pelkään, että se johtaa sitten taas jojoiluun ja lopulta ahmimiskohtauksiin. Ruokavaliossani olisi paljon parantamisen varaa, mutta kun paino ja syömiset on nyt kuitenkin aika hyvässä tasapainossa yritän tehdä pieniä parannuksia hitaasti.
    Kuulumisiasi odotellessa...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasapaino on herkkä asia. Oleminen ja elo on ollut näin ihan ok, mutta se juuri mietityttää, että tämä ei loppuelämän ratkaisu ole, vaikka elementtejä säilyttää voinkin. Katsellaan nyt. :)

      Poista