sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Stairs to success?

Viikonloppu siskolassa. Joogaa lyhyet 1,5 tuntia. Aika meni kuin siivillä. Ihanaa venyvää ja vanuvaa. Asanassa pönöttämistä, kunnes hikikarpalo valuu kylkeä pitkin. Että teki hyvää. Rakastaisin joogaa, kun nyt vaan löytäisin kodin läheltä kohtuuhintaisen joogan sopivaan aikaan! Ei oo muuten ihan helppoa, vaikka joogakouluja joka puolella. Haluaisin huomauttaa, että jos mainostat aamujoogaa, se ei voi alkaa yhdeksältä aamulla!!!! 

Selkä ja hartiaseudun hieronta, jossa parasta oikeastaan oli se, että hieroja totesi, että nyt on tehty muutakin kuin puhuttu kehon huollosta! Wuhuu! Se vaan kannattaa. Pilates. Syvävenyttely. Jokaikinen pienikin venyttely. Paitsi tietysti saatu kiitos, ei oo muuten hartiatkaan ollut niin kipeät kuin yleensä :)

Tänä aamuna odoteltiin pakkasen lauhtuvan (lähemmäs kymmentä kuin 20) ja teinistön heräävän vaahtosammuttimen kokoisten ikiliikkujien vahdiksi, mutta haasteista huolimatta oltiin paikallisen harjun rappusten alapäässä kymmenen seutuun. Oltiin nimittäin päätetty (minä päätin) vetäistä muutaman kerran tunteella rappuset ylös tuollaisen kotitekoisen sähäkämmän intervalliharjoituksen aikaan saamiseksi... 

Voi elämä! Ensimmäinen spurtti vedettiin suunnilleen sen verran kun lähti. Eli portaiden yläpäässä näkyi valopalloja, pakkasilma oli polttanut keuhkot puoleen väliin ja räkä sinkoili ohikulkijoita kohden joka henkäyksellä. Juosta lönköteltiin pieni lenkki takaisin portaiden alapäähän pulssin tasaamiseksi (ja toipuaksemme järkytyksestä). 

Seuraavaan nousuun lähdettiin jo vähän maltillisemmin. Ymmärsin, että ilman sydäriä tai aivoverenvuotoa ensimmäisen vedon tahti ei voi toistua. Viisi kertaa rappuset ylös ja se hölkätty kierros siihen väliin joka kerta. 40 minuutta (noin koska iPhone hyytyi pakkasessa). Erittäin hyvä intervalli. Seuraavan kerran luonnollisesti aloitamme maltillisemmin ja harjoituksesta tulee tasapainoisempi ja järkytyksestä pienempi. 





Mutta sitä ei käy kieltäminen, etteikö se tehokasta treeniä olisi ollut. Tuota kerran 1-2 viikossa ja jo nousee juoksunopeus, hapenottokyky ja ties mikä!

Nyt jo takaisin kotisohvalla. Ihanat jäi kauas. Ihan liian kauas. Jatkan toivomista, että joku päivä muuttavat tänne!

Uutta treeniviikkoa odotellessa,
Aamu

2 kommenttia:

  1. Huh teitä ihania! <3 Porrasjuoksu kuulostaa kamalalta tai ihanan kamalalta. ;)

    Treeni-ilo jatkukoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varma en ole itsekään, kummasta loppujen lopuksi oli kyse, mutta sen verran voin sanoa, että varmasti teen tuon uudelleenkin :) Oli se niin järkyttävää. Tällaisessa tilanteessahan on aina kyse siitä, että pakko tehdä sitä ainakin sen verran, että se helpottaa!

      Treeni-iloa myös sinne <3

      Poista