torstai 7. helmikuuta 2013

Cold case

Onkohan tämä nyt kolmas vai neljäs tällainen megalomaaninen (asiantuntijatermi...) lumitalvi pk-seudulla. Niinku oikeesti. Olen joka syksy revetä riemusta, kun lunta alkaa sataa. Pimeyden keskelle tulee valoa, lumikengät voi kaivaa naftaliinista, hiekan sisälle kuskaaminen loppuu... Kaikki näyttää paljon siistimmältä lumipaketissa. 

Olen kestänyt mielestäni ihan hyvin nämä lumiset talvet. Osannut iloita. Nyt vaan huumorintaju rakoilee. Onko se niin vaikea käsittää, että tänne ei enää mahdu lunta!!! Ärsyttävää. Autot, raitiovaunut ja junat on jumissa. Ainakin hetkittäin. Yleensä silloin kun olisi kiire. Luulisi, että tähän turtuisi. Juuri nyt en kuitenkaan pysty ajattelemaan muuta kuin kevättä ja auringon kostoa tuolle typerälle valkoiselle elementille! Siitäpähän saa, kun kevät koittaa!




Vaikka eipä tuo lumi vaikuttanut tippaakaan tämän aamun vesijuoksuun, eikä se tule vaikuttamaan myöskään illan sovittuihin salitreffehinkään, joten mitä ihmettä minä valitan! Taidan käydä viikonloppuna hiihtämässä, jos vaikka pääsisi paremmin sinuiksi lumen kanssa taas.

Pitkää pinnaa kasvattaen,

Aamu

3 kommenttia:

  1. Kumpi on tunkeutuja, lumi vai liian tiheään itsensä tupannut yhteiskunta? :D Kyllä tänne perähikiälle lunta tuntuu metsään mahtuvan vielä yllin kyllin!

    Mutta onneksi ei sulla ihan kaaokseksi elämää kuitenkaan laita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan äärettömän totta! :) Aina helpompi syyttää kuitenkin muita - niin kuin tässä tapauksessa lunta... En tiedä, mikä tässä nyt niin ahdistaa. Liikkeelle pääsee, jos ei muuten niin kävellen ja onhan maisema taas aikas ihana. Lumiauratkin kulkee minkä ehtii. Eli elämä on kaikkea muuta kuin kaaoksessa!

      Poista
  2. Talvessa on omat ihanat puolensa, mutta kyllä kevät ja kesä tuo helpotuksen myös liikkumiseen.

    VastaaPoista